Pipa / Meet Pipa

Sain viimein viime yönä nukuttua univelkani pois, koska pieni menninkäistyttö on viimein tyytyväinen oloonsa! Niin, menninkäinen, sillä siipiä ei sitten huolinutkaan. Olen kyllä tiennyt että keijuja ja muita maahisia on monensorttisia, mutta ei tullut mieleenkään etteikö tämäkin olisi keijukansaa. Samalla selvisi miksi en keijun kuiskutuksia ole kuullut! Kas kun uusi kotimme on paitsi suurten pihakuusten kätkössä, myös ison, vanhan metsän vieressä. Pojan kanssa on kesällä siellä kuljettu ja olin kyllä varma että vanhojen sammaleisten kivien takaa löytyy satumaisia salaisuuksia..

 Mutta tosiaan, sain kuulla että keijut rakastavat enemmän aurinkoisia kukkaniityjä ja järven rantoja, nämä menninkäiset taas mieltyneet metsän vihreään hämärään ja pienten purojen solinaan. Ovat kuulemma käyneet meillä kyllä, mutta jutelleet vain pienen poikani kanssa! Ja niin kun minä olin huolissani ettei 2,5 vuotias vielä puhu, olikin vain jäänyt vielä hetkeksi siihen maailmaan jossa satuolennot ovat arkipäivää.. Mutta nyt kun poikakin oppi puhumaan, sopi sitten minuakin lähestyä :)

Sen verran näistä menninkäisistä tiedän, että kujeilevat mielellään, ja täytyy sanoa että selvästi on askarteluhuoneessa tavaroita siirrelty yöaikaan.. Ja kun kyselin varovasti ajatteliko tämä jäädä pysyvästi meille asumaan vaan tahtooko muuttaa kenties muualla, kertoi että on tullut jäädäkseen! Ilahduin kyllä, koska melkein kaikki keijuni ovat liihotelleet uusiin koteihin :) Haluaa kuulemma jäädä varmistamaan että muutkin nyt viimein uskaltavat tulla, ja "kai niitä keijujakin voi kylään pyytää".

Ujo ei ole ollenkaan ja on sitä mieltä että askartelijat ovat erilaista sakkia meidän ihmisten joukossa, ja haluaa tutustua uusiin samanlaisiin! Niimpä tästä lähin kannan tapaamisissa mukanani puista c-kirjainta, jonka kaarteessa ruusujen keskellä nukkuu pieni menninkäinen Pipa! Saa tulla katsomaan :)

 Meet Pipa, little pixie! She has finally settled in, and I finally got to sleep the whole night and then some :) I thought she would be a tiny fairy, but she didn´t want wings! She told me fairy´s love lakes and field filled whith flowers, and then I understood. Our new home is nested right next to a big old forest. I have spend many summerdays there whith my little boy, and I was sure there was secrets behind all those mosscovered stones.. But it never accured to me, that off course pixies were more likely to live there!
  And she told me they have been visiting my baby boy, but now that he finally learned to speak, they would talk to me too. I had been wondering what took so long for my boy to start talking, but pixies held him in they world for just a bit longer. He is almost 3 now, and suddenly started talking when I started this pixie!!
  She has been meddling whith my crafting stuff at nighttime, and did confess she likes crafting folk, they "seem different from rest of humans.". So she now has a nest on this large wooden c, and whenever I go to scrapbooking ar crafting events, I will bring her along! You are all welcomed to meet her! :)

Keskustelua.../ Conversation..

Minä: Sukkahousut..no minkäs väriset?

-valkoiset tietenkin! *keiju pyrähtää juoksuun, kaataa glitteripurkin hypätessään sen päältä ilmaan* Ja vihreät raidat, yksiväriset on niin vakavat! *kikatusta*

Kiirehdin siivoamaan kimaltavaa hilettä pöydältä ja katselen lentoyrityksiä. Keiju yrittää vielä kerran ja  antaa sitten periksi, kävelee pöydän reunalle ja tiputtautuu istumaan.

-ja ne siivet kiitos pian, pitää ehtiä tekemään kaikenlaista!

Minä: No saisiko ne sukat nyt ensin maalata?

Sirot jalat ojentuvat maalattaviksi ja yritän udella samalla mitä "kaikenlaista"

on tehtävänä. Saan epämääräisiä vastauksia ja samalla selitystä mitä muuta vielä, vihreää mekkoon, kimallusta pitää olla, niin ja alusmekon voisi kutoa vaikka hämähäkinseitistä, se on lämmintä näin talvellakin ja laukku, se on tärkeä! Yritän selittää etten minä niin kovin hyvin osaa kutoa, mutta seittiä pitää olla..

Huokaan ja alan etsiä tarpeita johonkin vihreään ja kimaltavaan, ja mistä niitä hämähäkkejä näin pakkasella..

Me: So, what color stockings do you want?

-White off corse!!*fairy runs on my table, jumps on a pot of glitter and knocs it over when she tries to leap to air.* And green stirpes, solid colors are so serious!! *giggling*

I hurry to clean the sparckling powder as I watch her attemps to fly. She tries one more time, gives up and walkes to edge of the table and drops down to sit on it.

-And please hurry whith the wings, I have lots to do!

Me: Well, can we paint the stocking first please?

Tiny legs are held up for me, and as I start to paint, I try to ask what are the "lots" she has have to do?

I get vague answers and lot of directions what to do next.

Green dress, some glitter, and undergarment woven from spiderweb, that is warm in wintertime, oh and off corse a sashet of sorts.. I try to explain my nonexisting wovingskills, but it has to be spiderweb you see..

I sigh and start to look for something green and sparkly...And where on earth will I find a spider now,

in middle of cold winter..

Valmis uuniin/ Ready for oven!

Viime yönä tein jalat ja käsivarret, tänään sain valmiiksi kädet ja jalkaterät.Eilisen jälkeen yritin vielä herätellä, mutta niin vain käpertyi kämmenelle, minkäs tuolle mahdat! Kuiskasi kuitenkin ennen nukahdustaan, ettei saa näin nakuna kuvata, käsi nyt vähän varjelee kainoa keijua ;)  Mutta hymyilee niin hentoisesti että taitaa uneksia kauniimmista paikoista kuin saatan kuvitella :) Sydän pamppaillen siirrän nyt uuniin viimeiseen polttoon ja toivon ettei dramaattisia muutoksia tule, aina yhtä hermoja raastava vaihe. Kun malttaisi odottaa ja antaa rauhassa jäähtyä.. Toisaalta olisi jo ihana tarjota asua ja hiusten värikin askarruttaa.. Riemuissani kuitenkin totean että valmis kuitenkin muuten!

Last night I spent on her legs and arms, tonight I made her feet and hands. I tried to wake her up, but she just curled on my palm and whispered before she fell asleep, that no nude pictures.. So here she is, covered in my hand.. Hint of smile on her lips telling about dreams of a place far more enchanting I could ever imagine..

 She is on her way to the oven for last time, such a nervwracking prosedure every time! Hoping nothing drastic happens, I will try to let her cool of whith time, and then the fun part, figuring the clothes and hair!

Viimein! / At last!

Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä kun viimeksi olen tehnyt keijua. Muuton jälkeen en ainuttakaan, ja siitäkin on jo 9kk! Yrittänyt olen, mutta eivät ne onnistu.. Se vaatii sellaisen pienen kuiskutuksen kuulemista, hennon pyynnön saada syntyä.. Kovasti olen kuulostellut, kesällä yritin perhosia houkutella pihaan kukilla ja mehiläistenkin annoin kiltisti tehdä pesiään.. Talven tullen ripustelin linnuille ruokalautoja, kaikki siinä toivossa että keijutkin löytäisivät taas minut. Mutta niin kovin hiljaista on ollut..

  Kunnes kaksi päivää sitten! Kesken kiireisimmän kauppareissun, jokin pieni alkoi surista korvan juuressa! Ensin en edes ymmärtänyt mikä se on, ärtyneenä hätistelin moista häiriötekijää. Mutta niinkuin aina, nämä pienet ovat sitkeitä! Kun sellainen päättää syntyä, ei sitä hevillä pidätellä :) Kun viimein ymmärsin mistä oli kyse, ilahduin toki, mutta samalla se käytännöllinen puoli minussa mietti että miksi juuri nyt.. Kun olisi niitä hommia, siivousta kun vieraita tulossa ja lastenhoitoa ja vaikka mitä.. Kun ne onnettomat haluavat aina syntyä yöllä ja nukkuakin pitäisi!  

  Mutta tiedänhän minä ettei niitä pidätellä, kotiin päästyä livahdin hämmästyneen miehen nenän editse huoneeseeni, lukitsin oven ulkopuolelle kiireisen äidin velvollisuudet ja hain tarvikkeeni esille. Istuin lempituoliini, lämmitin massaa käsissäni ja sitten huokasin: "kerrohan nyt sitten kuka sinä olet"

  Aikani pyörittelin ja niin sieltä alkoi pieni keiju syntyä. Aloitan aina päästä, tahdon nähdä minkänäköinen milloinkin on tulossa. Välillä piti pitää taukoa etten innoissani pilaa yritystä, vaikea selitää mutta tietyssä vaiheessa on niin lähellä onnistumista että helposti koko homma meneekin metsään muutamalla sipaisulla.

  Eilen illalla jatkoin sitten vartalolla. Tällä kertaa syntymässä onkin vähän erilainen keiju, heti alkuun se ilmoitti että hänellä on sitten sukat jalassa! Eihän siinä auttanut kun sellaiset tehdä, katsotaan nyt onnistunko.. Asento on vielä ihan hakusessa, eihän se sitä suostu vielä kertomaan.. Olin jo tyytyväinen päähän kun aloin tekemään korvia, ja silmätkin olin saanut valmiiksi. Ne on aina hankala kohta ja kerrankin sain hyvin avoinaiset silmät tehtyä, kyselin jo väriäkin. Mutta pitkä tauko on tehnyt minusta hitaan ja niinhän siinä kävi että pieni keiju olikin yhtäkkiä nukahtanut käsiini! Huokaus... Jännityksellä odottelen ensi yötä ja jatkoa, juuri nyt olen onnellinen että pienet ystäväni löysivät minut taas!

It feels like forever has gone since my last fairy! After we moved I haven´t done any, and that was 9 months ago! Trust me, I have tried, but they never come out right.. I should know better, if I can´t hear the little whispering voice pleeding to be born, there´s no use in trying. I have been listening, so hard! I tried to lure some butterflies into my garden, let the bees make nests on the attic in hopes of the fairy´s finding me again too. But nothing.. Snow came and I put out birdfeeders and lit candles to show them the way...still a silence..

  And then, two days ago, in the middle of busy shopping, I hear some tiny voice buzzing on my ear! Silly me, annoyed of the distraction, I tried to get rid of it. But fortunately, as hard it is to invite these tiny creatures wishes, as hard it is to silence them when they arrive! When I finally realized what it was, I was off course happy, but also the adult in me kept thinking about all the cleaning I was supposed to be doing tomorrow, making dinner and all the other million things...I know by experience that I would have to be up all night to make thisone happy..

  But, off course, when I got home, I slipped by my suprized husband and into my studio, locked the world of mother and wife outside, and got all my supplies out. As I sat into my favorite chair and warmed the clay in my hands, I smiled and sighed: " So, tell me, who are you?"

 It´s been so long since I held clay in my hands, it was a long prosess to make the head. At one point, I was really pleased whith her eyes, got them nicely opened and eaven tried to ask what color did she want them to be? I did leave her overnight, and yesterday I started whith the torso. I´m not sure about the pose, but she did tell me she wanted stockings! I´ve never done those, but little did she care... How I wish they would be born in the daytime, but no, she kept me awake late into the night. And then when I was finishing her ears, she fell asleep on me! I know I´m still slow, but still.. I liked those eyes open! *sigh*

I´m curious to see what will happen tonight, she is quite impatient to be born! I have my family to take care of, but fortunately it is a free weekend and I can stay up tonight too..