Pipa / Meet Pipa

Sain viimein viime yönä nukuttua univelkani pois, koska pieni menninkäistyttö on viimein tyytyväinen oloonsa! Niin, menninkäinen, sillä siipiä ei sitten huolinutkaan. Olen kyllä tiennyt että keijuja ja muita maahisia on monensorttisia, mutta ei tullut mieleenkään etteikö tämäkin olisi keijukansaa. Samalla selvisi miksi en keijun kuiskutuksia ole kuullut! Kas kun uusi kotimme on paitsi suurten pihakuusten kätkössä, myös ison, vanhan metsän vieressä. Pojan kanssa on kesällä siellä kuljettu ja olin kyllä varma että vanhojen sammaleisten kivien takaa löytyy satumaisia salaisuuksia..

 Mutta tosiaan, sain kuulla että keijut rakastavat enemmän aurinkoisia kukkaniityjä ja järven rantoja, nämä menninkäiset taas mieltyneet metsän vihreään hämärään ja pienten purojen solinaan. Ovat kuulemma käyneet meillä kyllä, mutta jutelleet vain pienen poikani kanssa! Ja niin kun minä olin huolissani ettei 2,5 vuotias vielä puhu, olikin vain jäänyt vielä hetkeksi siihen maailmaan jossa satuolennot ovat arkipäivää.. Mutta nyt kun poikakin oppi puhumaan, sopi sitten minuakin lähestyä :)

Sen verran näistä menninkäisistä tiedän, että kujeilevat mielellään, ja täytyy sanoa että selvästi on askarteluhuoneessa tavaroita siirrelty yöaikaan.. Ja kun kyselin varovasti ajatteliko tämä jäädä pysyvästi meille asumaan vaan tahtooko muuttaa kenties muualla, kertoi että on tullut jäädäkseen! Ilahduin kyllä, koska melkein kaikki keijuni ovat liihotelleet uusiin koteihin :) Haluaa kuulemma jäädä varmistamaan että muutkin nyt viimein uskaltavat tulla, ja "kai niitä keijujakin voi kylään pyytää".

Ujo ei ole ollenkaan ja on sitä mieltä että askartelijat ovat erilaista sakkia meidän ihmisten joukossa, ja haluaa tutustua uusiin samanlaisiin! Niimpä tästä lähin kannan tapaamisissa mukanani puista c-kirjainta, jonka kaarteessa ruusujen keskellä nukkuu pieni menninkäinen Pipa! Saa tulla katsomaan :)

 Meet Pipa, little pixie! She has finally settled in, and I finally got to sleep the whole night and then some :) I thought she would be a tiny fairy, but she didn´t want wings! She told me fairy´s love lakes and field filled whith flowers, and then I understood. Our new home is nested right next to a big old forest. I have spend many summerdays there whith my little boy, and I was sure there was secrets behind all those mosscovered stones.. But it never accured to me, that off course pixies were more likely to live there!
  And she told me they have been visiting my baby boy, but now that he finally learned to speak, they would talk to me too. I had been wondering what took so long for my boy to start talking, but pixies held him in they world for just a bit longer. He is almost 3 now, and suddenly started talking when I started this pixie!!
  She has been meddling whith my crafting stuff at nighttime, and did confess she likes crafting folk, they "seem different from rest of humans.". So she now has a nest on this large wooden c, and whenever I go to scrapbooking ar crafting events, I will bring her along! You are all welcomed to meet her! :)