Viimein! / At last!

Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä kun viimeksi olen tehnyt keijua. Muuton jälkeen en ainuttakaan, ja siitäkin on jo 9kk! Yrittänyt olen, mutta eivät ne onnistu.. Se vaatii sellaisen pienen kuiskutuksen kuulemista, hennon pyynnön saada syntyä.. Kovasti olen kuulostellut, kesällä yritin perhosia houkutella pihaan kukilla ja mehiläistenkin annoin kiltisti tehdä pesiään.. Talven tullen ripustelin linnuille ruokalautoja, kaikki siinä toivossa että keijutkin löytäisivät taas minut. Mutta niin kovin hiljaista on ollut..

  Kunnes kaksi päivää sitten! Kesken kiireisimmän kauppareissun, jokin pieni alkoi surista korvan juuressa! Ensin en edes ymmärtänyt mikä se on, ärtyneenä hätistelin moista häiriötekijää. Mutta niinkuin aina, nämä pienet ovat sitkeitä! Kun sellainen päättää syntyä, ei sitä hevillä pidätellä :) Kun viimein ymmärsin mistä oli kyse, ilahduin toki, mutta samalla se käytännöllinen puoli minussa mietti että miksi juuri nyt.. Kun olisi niitä hommia, siivousta kun vieraita tulossa ja lastenhoitoa ja vaikka mitä.. Kun ne onnettomat haluavat aina syntyä yöllä ja nukkuakin pitäisi!  

  Mutta tiedänhän minä ettei niitä pidätellä, kotiin päästyä livahdin hämmästyneen miehen nenän editse huoneeseeni, lukitsin oven ulkopuolelle kiireisen äidin velvollisuudet ja hain tarvikkeeni esille. Istuin lempituoliini, lämmitin massaa käsissäni ja sitten huokasin: "kerrohan nyt sitten kuka sinä olet"

  Aikani pyörittelin ja niin sieltä alkoi pieni keiju syntyä. Aloitan aina päästä, tahdon nähdä minkänäköinen milloinkin on tulossa. Välillä piti pitää taukoa etten innoissani pilaa yritystä, vaikea selitää mutta tietyssä vaiheessa on niin lähellä onnistumista että helposti koko homma meneekin metsään muutamalla sipaisulla.

  Eilen illalla jatkoin sitten vartalolla. Tällä kertaa syntymässä onkin vähän erilainen keiju, heti alkuun se ilmoitti että hänellä on sitten sukat jalassa! Eihän siinä auttanut kun sellaiset tehdä, katsotaan nyt onnistunko.. Asento on vielä ihan hakusessa, eihän se sitä suostu vielä kertomaan.. Olin jo tyytyväinen päähän kun aloin tekemään korvia, ja silmätkin olin saanut valmiiksi. Ne on aina hankala kohta ja kerrankin sain hyvin avoinaiset silmät tehtyä, kyselin jo väriäkin. Mutta pitkä tauko on tehnyt minusta hitaan ja niinhän siinä kävi että pieni keiju olikin yhtäkkiä nukahtanut käsiini! Huokaus... Jännityksellä odottelen ensi yötä ja jatkoa, juuri nyt olen onnellinen että pienet ystäväni löysivät minut taas!

It feels like forever has gone since my last fairy! After we moved I haven´t done any, and that was 9 months ago! Trust me, I have tried, but they never come out right.. I should know better, if I can´t hear the little whispering voice pleeding to be born, there´s no use in trying. I have been listening, so hard! I tried to lure some butterflies into my garden, let the bees make nests on the attic in hopes of the fairy´s finding me again too. But nothing.. Snow came and I put out birdfeeders and lit candles to show them the way...still a silence..

  And then, two days ago, in the middle of busy shopping, I hear some tiny voice buzzing on my ear! Silly me, annoyed of the distraction, I tried to get rid of it. But fortunately, as hard it is to invite these tiny creatures wishes, as hard it is to silence them when they arrive! When I finally realized what it was, I was off course happy, but also the adult in me kept thinking about all the cleaning I was supposed to be doing tomorrow, making dinner and all the other million things...I know by experience that I would have to be up all night to make thisone happy..

  But, off course, when I got home, I slipped by my suprized husband and into my studio, locked the world of mother and wife outside, and got all my supplies out. As I sat into my favorite chair and warmed the clay in my hands, I smiled and sighed: " So, tell me, who are you?"

 It´s been so long since I held clay in my hands, it was a long prosess to make the head. At one point, I was really pleased whith her eyes, got them nicely opened and eaven tried to ask what color did she want them to be? I did leave her overnight, and yesterday I started whith the torso. I´m not sure about the pose, but she did tell me she wanted stockings! I´ve never done those, but little did she care... How I wish they would be born in the daytime, but no, she kept me awake late into the night. And then when I was finishing her ears, she fell asleep on me! I know I´m still slow, but still.. I liked those eyes open! *sigh*

I´m curious to see what will happen tonight, she is quite impatient to be born! I have my family to take care of, but fortunately it is a free weekend and I can stay up tonight too..